Ensimmäinen bjd:ni

edit. LISÄSIN UUSIA KUVIA LOPPUUN!!

Mukana tuli tämmönen kämmenen kokonen "avaimenperä"

Siellä hän ooonnn :33

Mukana tuli nuo kamalat kirkkaat viirusilmät jotka vaihdoin heti kun pääsin koulusta.

Koulussa olin omellut tuollaisen mekottimen joka sopi täydellisesti hänen päälleen.

Mallihan on Mirodollin Lili.
Face-up on muuten ihan nätti, mutta kulmat ovat täyttä oksennusta, ja huulien muodon haluaisin isommaksi, ja pyöreämmäksi. Ne siis kustomointiin ;)) plus ripsi oli taittunut jotenkin oudosti kuten kuvasta huomaan.

Tyksin tosta nenästä..

En malta oottaa et pääsen kustomoimaan nuo kulmat ja huulet uhhh

Nyt vaihdoin silmät, jotka muuten sahasin brutaalisti irti jostain barbibrätzisekotukselta.
Hänellähän on tässä Milenan peruukki joka on liian iso köh.. Tilaan lutsilta heti kun kerkeen 8)

Nimeksi annoin Freyaná,

Setunne kun yrität laittaa 9-10 peruukkia päähän jonka koko on 6-7........

ps. Suosittelen mirodollia kaikille, nukke saapui 6 viikossa ja oli moitteettomassa kunnossa. (paitsi ripsen taittuminen ^^´ )

Lafonie

Uhka

Hejj!

 Varotan jo etukäteen, että tän tarinan muokkaukset on semmosta soopapaskaa et huhuh.. Oon surkee muokkaa tietokoneella ;n; 

Muttajoo pääsin tosiaan viimein jatkamaan tarinaa, joten mennään suoraan siihen nwn

 Tarina tulee Destinyn näkökulmasta.

Kyyristelin puskan takana. Kurkistelin apiloiden välistä nähdäkseni Faythén.

Kuuntelin hiljaa hänen puhettaan.

Faythé: Kuulit oikein Rue, jotta saan näköni takaisin,
 eli toisinsanoen saan syntini luontoa vastaan anteeksi, minä...

En kuitenkaan nähnyt Ruea, joten uskoin hänen olevan Faythén taian seurauksena näkymätön.

Faythé: ...tarvitsen enkelin siivet irroitettuna omistajastaan.

Faythé: Sinä Rue saat tehtäväksesi ottaa Milenalta hänen siipensä keinolla millä hyvänsä.
 Vaikka joutuisit repimään ne irti.

Sanat iskeytyivät alitajuntaani, ja ne repivät sisintäni. Oma siskoni. 

Hän aikoo teurastaa rakkaimani vain itsensä takia.

Minun täytyi varoittaa Milenaa.

Juoksin kuin riivattu metsän halki.

Näin jo sieluni silmin miten Rue repii Milenalta siipiä. Veri räsikyi silmissäni,
kunnes näin hänet turvassa edessäni.

Huusin hänen nimeään, mutta tietenkään hän ei kuullut.

Hän teki parhaillaan työtään enkelinä, eli parantajana.

Hän sai kuihtuneen taimen

nousemaan terveenä.

Seisoin hänen edessään ja mietin mitä tehdä.

Hän mumisi hiljaa loitsuaan ja taimi nousi entisestään.

Silloin muistin. Päivää ennenkuin Tom kuoli ja muuttui haamuksi, luonto valmistautui siihen.
Luonnon tasapaino katosi hetkeksi, ja se hetki oli, kun Milena kuuli ääneni kun puhuin, ja sain Lilin paperin käsiini.

Olin onneksi säästänyt paperin ,joten voin edelleen liikuttaa sitä.

Tiesin mitä minun oli tehtävä.

Puraisin itseäni sormeen, ja olin kiitollinen etten joudu tuntemaan mitään. 

Näin Milenan järkyttyneen naaman, kun hän näki verisen paperin leijuvan ilmassa.

Hän peruutti pari askelta, mutta jäi katsomaan eikä juossut pakoon.

Vihdoin sain kylttini valmiiksi, ja näytin sen Milenalle. 

Milena: Varo. D.

Milena: "henkäisee" Destiny.